Luontokohteiden esteettömyys
Osa 1: Ennakkotieto auttaa valitsemaan sopivan kohteen
Niittyviisas tekee myös esteettömyyskartoituksia luontokohteissa ja rakennetussa ympäristössä sekä tarjoaa myös muita esteettömyyspalveluita kuten erilaisten kohteiden esteettömyyskuvailuita. Tässä työssä kohdataan usein samanlaisina toistuvia ongelmia esteettömyyteen liittyen.
– Esteettömyydestä ei kerrota
– Mainitaan esteettömyys, mutta ei kerrota mitä se tarkoittaa
– Mainitaan esteettömyys, mutta kohde ei ole esteetön
Tältä pohjalta kirjoitankin nyt kolmen blogitekstin sarjan kyseistä aiheista. Varsinainen kirjoittaminen esteettömyydestä ei ole vaikeaa, mutta tarpeellisen tiedon tuottaminen vaatii osaamista.
Miksi ennakkotietoa tarvitaan?
Ennakkotieto on sitä tietoa, minkä avulla voi päättää sopiiko kohde itselle. Lapsiperheissä selvitetään löytyykö huvipuistosta lapsille sopivia laitteita. Ravintolaan mennessä selvitetään, voidaanko siellä huomioida erityisruokavaliot. Samalla tavalla esteettömiä palveluita tarvitsevat selvittävät, onko kohde heille itselleen sopiva.
Huvipuiston sivulla maininta “lapsille sopivia laitteita” ei kerro perheelle juuri mitään. Se ei kerro, mitkä laitteet on lapsille sopivia eikä se kerro minkä ikäisille lapsille laitteet on tarkoitettu. Pitääkö aikuisen olla laitteessa mukana. Luontopolusta kertovalla internet-sivulla teksti “esteetön” ei kerro, millä tavalla kohde on esteetön. Pääseekö siellä liikkumaan pyörätuolilla tai pystyykö näkövammainen kulkemaan omatoimisesti? Entä onko kohteessa esteetöntä wc-tilaa? Millaisella pyörätuolilla kohteessa voi liikkua? Entä pärjääkö siellä omatoimisesti vai tarvitseeko kaverin avuksi?
On tympeää lähteä huvipuistoon vain todetakseen, että ne lapsille sopivat laitteet olikin tarkoitettu vanhemmille kuin oma lapsi on.
Yhtä tympeää on todeta, että esteettömällä reitillä on liian jyrkät mäet omatoimiseen pyörätuolilla kulkemiseen.
Mitä esteettömyys luontokohteessa oikeastaan tarkoittaa?
Usein ajatellaan esteettömän luontopolun tarkoittavan lankuilla päällystettyä leveää kulkuväylää jota pitkin on helppo kulkea pyörätuolilla. Esteettömyys ei kuitenkaan tarkoita, että kaikkien kohteiden pitäisi olla kaikille esteettömiä. Luonnontilaisia reittejä voidaan jättää esteettömien reittien ulkopuolelle valtava määrä.
Pelkkä pyörätuolikaan ei vielä riitä kertomaan tarpeeksi. Samalla tavalla kuin lastenrattaita on monenlaisia, on myös pyörätuoleja moneen lähtöön. Maastopyörätuolilla pääsee moneen sellaiseen paikkaan, mitä ei asiaan vihkiytymätön voisi kuvitellakaan esteettömäksi. Näkövammojakin on monenlaisia. Kaikki eivät ole täysin sokeita. Tämä saattaa mahdollistaa kulkemisen haastavassakin maastossa.
Siksi esteettömät reitit jaetaankin esteettömiin reitteihin ja vaativiin esteettömiin reitteihin. Vaativalla esteettömällä reitillä voi olla esimerkiksi enemmän kaltevuutta sekä enemmän kiviä ja kantoja. Näitä asioita tarkastellaan esteettömyyskartoituksissa.
Pelkkä “esteetön” ei vielä kerro tarpeeksi
Tekstit “esteetön” ja “vaativa esteetön” ovat vasta luokitteluja. Ne eivät kerro vielä mitään luontokohteen sopivuudesta itselle. Hyvän ennakkotiedon tehtävä ei ole päättää käyttäjän puolesta, pystyykö hän kulkemaan reitillä. Sen tehtävä on antaa riittävät tiedot, jotta käyttäjä pystyy tekemään arvion itse.
Luokittelun lisäksi tarvitaan siis tarpeelliset ennakkotiedot kohteesta. Millainen pinta kulkureitillä on? Millaisia mäkiä kohteessa on? Onko joitakin vaaranpaikkoja? Onko vaikkapa laavujen ja tulipaikkojen käyttäminen mahdollista ja turvallista? Miten reitti on merkitty? Ennakkotiedoissa huomioidaan kattavasti kaikki esteettömiä palveluita tarvitsevat ryhmät. Liikuntavammaiset, näkövammaiset, cp-vammaiset, hahmotuksen ongelmia omaavat jne. Näistä ennakkotiedoista hyötyvät myös monet muut ryhmät kuten lapsiperheet ja vanhukset. Pystyykö omilla rattailla tai rollaattorilla kulkemaan? Jaksaako kulkea kohteessa olevat mäet? Onko tarpeeksi lepopaikkoja? Onko reitti turvallinen itselle ja lapsille?
Keinoja ennakkotiedon tuottamiseen on jo paljon
Esteettömyyden ennakkotietojen tuottamiseen ei tarvitse keksiä uusia keinoja sillä vaihtoehtoja on jo nyt paljon. Suomessa etenkin Paralympia-komitea on toteuttanut hankkeita, joissa on tuotettu sekä esteettömyyskartoituksiin ja esteettömien reittien kuvailuteksteihin materiaalia että kokeiltu ja tuotettu tietoa erilaisissa muodoissa.
Yleisimmin tietoa esteettömyydestä tuotetaan ihan tavallisena kuvailutekstinä. Se kertoo “tarinamuotoisena”, millainen reitti on ja miten reitti etenee. Joillakin sivuilla tämä teksti on myös kuunneltavassa muodossa. Näkövammaiset on kuitenkin todellisia edelläkävijöitä digitaalisten palveluiden käytössä ja he hyödyntävät erilaisia sovelluksia nettitekstien kuuntelemiseen.
Lisää tietoa lukija saa sekä kuvista että videoista. Kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Video kai sitten enemmän kuin tuhat kuvaa. Kuvasta voi päätellä, mitä juurakkoinen tai kapea kohta tarkoittaa ja päättää pääseekö kulkemaan siitä itse. Video voidaan tehdä vaikka koko reitistä pyörätuolista kuvattuna. Paralympia-komitea kokeili myös 360-kuvien ja -videoiden tuottamista. Taukopaikalla tavalliset valokuvat näkymän rajaa kuvan ottaja kuvaushetkellä, mutta 360-asteen kuvasta voi tarkastella ympäristöä paremmin ja nähdä kerralla enemmän.
Paralympiakomiten YouTube-kanavalta voi käydä katsomassa videon, miltä Liesjärven kansallispuiston Kyynärharjun reitti näyttää pyörätuolilla kuljettuna:
Katso video tästä
Joissakin kohteissa on lisätty reitin varrelle äänitteitä. Ne voivat olla esimerkiksi omassa sovelluksessaan tai vaikkapa QR-koodin takana. Näin saadaan kohteesta kertovien taulujen tekstit saavutettaviksi myös näkövammaisille.
Myös kohokarttoja on toteutettu kohteisiin, mutta ongelmana on niiden likaisuus. Alkaisitko kopeloimaan silmät kiinni ulkona olevaa laattaa tietämättä, mitä kaikkea sen pinnalla on? Entä jos siinä on linnun kakkaa?
Ratkaisuna voi olla pienempi kohokartta, jonka voi ottaa mukaan retkelle. Kartan voi tulostaa itse 3D-tulostimella tai sen voi tilata valmiina.
Kohteesta voidaan tehdä myös kokonainen ennakkotietopaketti, joka sisältää kokonaisen virtuaalikierroksen. Se voi sisältää niin kuvailutulkkauksen, selkotekstin kuin viittomankin. Vain taivas on silloin rajana. Uusiakin keinoja voidaan kehittää, mutta niitä ei tarvitse keksiä vain keksimisen takia.
Uuden kehittämisen ei pitäisi olla itse tarkoitus.
Hyödyntämällä jo käytössä olevia keinoja ennakkotietoa voidaan tuottaa tutuissa ja yhdenmukaisissa muodoissa. Käyttäjän kannalta on helpompaa, jos jokaisessa kohteessa ei tarvitse opetella uutta tapaa saada tarvitsemaansa tietoa.
Ennakkotieto ei ole ylimääräinen lisä
Yhdenvertaisuus syntyy siitä, että esteettömyydestä kerrotaan. Kohteen ei tarvitse olla esteetön, että siitä voidaan kertoa ennakkotietoa esteettömyydestä.
Yhdenvertaisuus ei tässä tarkoita sitä, että jokaisen pitäisi päästä kaikkialle. Se tarkoittaa sitä, että jokaisella ihmisellä on riittävät tiedot päättää itse, sopiiko kohde hänelle itselleen.
Ennakkotiedon pitäisikin olla normaali osa jokaisen luontokohteen tietoja.
Ennakkotiedon tuottaminen esteettömyydestä ei onnistu vain kirjoittamalla yleinen kuvaus reitistä. Varsinainen kirjoittaminen ei ole vaikeaa, mutta tarpeellisen tiedon tuottaminen vaatii osaamista ja ammattitaitoa. Keinot on jo olemassa, enää tarvitaan tekoja.